Elämä ei aina ole reilua...

Minulla ja Iineksellä on aitaukset vierekkäin, mikä on ihan kiva, on omaa rauhaa mutta myös seuraa tarvittaessa. Koska en tykkää auringonpaisteesta, on isäntä peittänyt osan aidasta kankaalla kesäksi, jotta voin olla varjossa.

Tänään pihaan ajoi naapurin rouva pyörällään ja kertoi emännälle että Iines olisi karkuteillä. Emäntä ihmetteli kovasti, koska oli itse tuonut meidät aitauksiin ja Iineksen aitauksen ovi oli visusti kiinni, mutta uskottavahan se oli, ei näkynyt Iinestä mailla eikä halmeilla. Emäntä ei oikein voinut selittää itselleen miten se oli mahdollista, koska aitauksessa on korkeuttakin pari metriä, mutta ei jäänyt sitä pohtimaan vaan lähti sitten hakemaan karkulaista, joka tietenkin palasi pihaan ihan omia polkujaan melkein heti emännän lähdettyä.Emäntä jaksoi kuitenkin kulkea pitkän tovin pitkin märkiä metsäpolkuja Iinestä huhuillen, kunnes palasi turhautuneena kotiin.

No, aluksi ajattelin että ainoastaan Iines saa "kehuja" tempauksestaan, kunnes emäntä tuli tarkastamaan aitausta ja huomasi meidän salaisuuden. Olin kaivanut hienon tunnelin kankaan tuoman näkösuojan turvin väliseinän alle, josta Iines pääsi minun puolelleni. Minä en siitä mahdu läpi, mutta Iines on pienempi ja myös tottuneempi näissä karkaushommissa, sille se ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Tänään huomasin myös että Iines mahtui minun puoleltani oven alta ulos, mistä minä en todellakaan mahdu... Niinpä Iinekselle koitti vapaus, minulle ei...

"Keuhuja" tuli siinä kohtaa meille molemmille, tasapuolisuuden nimissä. Ei ole reilua että minua mollataan kun vain autan "neitoa" hädässä... ei myöskään ole reilua että kaivamani tunneli on nyt varmistettu, oven alle tullut uusi lauta ja kankaatkin kuulemma katoavat heti kun emäntä ehtii, kun niiden takana tehdään muka kaikkea kiellettyä...  Elämä ei vaan ole aina reilua!

Iines