Mistä tietää että syksy on lähellä?

* On märkää... lähes aina.
* Emäntä, motkottaa kun en suostu menemään suojaani vaan haluan loikoilla sateessa...
* Ilmojen viiletessä omat "hulluuskohtaukseni" lisääntyvät ja juoksen ympäri pihaa riemuissani.
* Pihalle on ilmaantunut lehtikasa... jota tietenkään EI saa levitellä... ainakaan jos emäntä näkee. =)

Meillä elämä soljuu omaan tahtiinsa, rauhallisesti. Se on hyvä niin. Emäntä sanoi että seuraava näyttely voisi olla jompi kumpi Jyväskylän näyttelyistä marraskussa, tai sitten Helsinki joulukuussa. Riippuu kuulemma hänen opiskelustaan ja ajasta, jonka hän sanoo olevan rajallinen, mitä se sitten tarkoittaakin... Ja se uusi kamerakin on vielä hankkimatta.

Tuossa yksi päivä vihjaisi että voisin saada vieraan otollisena ajankohtana, mutta siitä kuulemma myöhemmin lisää...

Syysterkkuja kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Ristiina 27.8.2011

Eilen olin emännän kanssa Ristiinassa näyttelyssä. Se oli minulle sekä kesän viimeinen näyttely että viimeinen kerta kun osallistuin junioriluokkaan. Seuraavassa näyttelyssä olen jo "tarpeeksi vanha" päästäkseni nuortenluokkaan.

© Marjaana Kareinen

Aamulla emäntä pakkasi repun ja siinä kohtaa tiesin että näyttelyreissu on edessä. Olin sitä kyllä jo edellisenä iltana ounastellutkin kun vastalauseistani huolimatta jouduin suihkuun. Emäntä on ottanut tavakseen viime aikoina nostaa minut pöydälle harjaukseen, on mukamas parempi hänen selälleen..

© Heidi Kaitainen

Eilinen näyttely meni tavallisuudesta poiketen. Käytyämme kehässä emäntä oli ihan outo, jotenkin tosi jännittynyt. Minä ajattelin että päästään kotimatkalle, mutta hetken kuluttua olin taas kehässä... ja vielä kerran sen jälkeenkin. Ei ole tätä ennen tarvinut niin usein kehässä käydä. Ja jokaisen kehävierailun jälkeen emännän hymy senkuin leveni...

© Heidi Kaitainen

Viimeisen kehävierailun jälkeen emäntä kertoi että minusta oli tullut VSP! Ai että hän oli sitten ylpeä ja onnellinen. Itse otin asian huomattavasti rauhallisemmin...

© Marjaana Kareinen

 

Näyttelyn jälkeen joimme kahvit porukalla, se oli mielestäni parasta koko näyttelyreissussa, loikoilla emännän jaloissa ja kuunnella kun ihmiset juttelevat meihin koiriin liittyvistä asioista. Kiitos mukavasta päivästä kaikille tapaamilleni ihmisille ja koirille! Heidille, Marjaanalle ja Ristolle erityiskiitos kuvista!

© Risto Sankilampi

© Heidi Kaitainen